Monet nuoret tytöt käyvät läpi sekavia tunnemyllerryksiä. Perhosia vatsassa, näkökentän sumenemista ja sun muuta pyörrytystä. Aamuisin on se tietty henkilö kuka sinut saa hymyilemään vaikka kuinka väsynyt olisitkin ja tuuli pyörittänyt hiuksesi sekaisin. "Siinä se taas on" on monen neitokaisen ajatuksissa nähdessään ihastuksen kohteensa.

Monet tyttökaverini ovat kohdanneet ensimmäisen kunnollisen ihastuksensa rippileirillä. Enkä minä ole poikkeus. Oma ihastus sieltä oli kotiin viemisenä naimaluvan ohella. En ollut kyseistä herraa oikeastaan koskaan tavanneet, koska eri puolilla kaupunkia asumme, joskus vain nähnyt hänet yhteisen harrastuksemme parissa.

Emme nähneet kuukauteen leirin jälkeen, mutten pystynyt olemaan miettimättä häntä, sen verran hauskaa meillä oli leirillä. Niinpä otin leirillä kerätyn meseosoitelistan (jep, sillon kivikaudella oli vielä mese..) käteeni ja aloin näppäillä pojan osoitetta ruudulle. Siitä se sitten alkoi. ( Tilaa ei ole koko tarinalle, ehkä joskus toiste :D)

Mutta pointtina oli, että joskus aloite pitää tehdä itsellä. Ette arvaa kuinka jännittynyt olin kun menin taas juttelemaan pojalle, kävi mielessä että pyörryn kohta ... :D Oli ihastuksen kohteena tyttö tai poika, on se tunne aina aivan yhtä jännittävä, ihanan kamala kuvaisin sitä itse. Se on molemmille osapuolille samanlaista, jos te molemmat olette ujoja, toisella tulee rohkaista mielensä ja yleensä on parasta että se olet juuri sinä ! Silloin asiat ainakin alkavat rullata eteen päin :) ( lisää aiheesta myöhemmin viikolla, kertokaa mitä haluatte kuulla, etten vain löpise omiani :D)

http://data.whicdn.com/images/25974667/tumblr_m1v6skjQFP1qghb5to1_500_large.png